torstai 10. maaliskuuta 2011

poem

anteeksi saatan antaa.. ikinä en voi unohtaa
toivon vaa et koht uudet tuulet puhaltaa
en tiedä miten voin kestää
kun aina kaikki ajautuu metsään
mitä jos pääsen eteenpäin
uuden rakkauden löytää vain
mut mä siihe pysty en
tarviin aikaa paljon tai hetkisen
parantua tästä tahdon.. vaikka tunnen vaan sen vanhan kaihon
rakkautta sua kohtaa en voi unohtaa
en ees sitten kun lumi sulaa päältä maan

jos olisin.. hetkisen yksin, vaikka saunassa
pystyisinkö sitten lepää rauhassa..
mä joka yö nään sen.. saman kauheen painajaisen
se on siitä yhestä päivästä se sama pätkä
mut sen loppu ei oo nii hyvä kun nyt
ois nyt mun haudalla kynttilä syttynyt
pelkään eniten tulevaa
ja mitä se tuo tullessaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti