keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

poem

muistan hetken.. hetken jokaisen
tartuin kätees ja olin onnellinen
mutten sua takasin haluis.. sen tajusin
koska sydämmeni ja järkeni.. kaiken menetin
sun vuokses oisin tehny mitä vaan
mut sit tulit mua vaan satuttamaan.
en anna sen toistua
käsken muistoja mun mielestä poistua
ja mun sydämmen rauhassa parantua
sun oma vika.. jotai hienoo menetit
mietin vaa millon sä sen tajuaisit
mut' sil ei oo enään väliä
mä en anna itteni enään kärsiä
RAKASTAN sua silti mutten enää yritä
voisin vaa kaiken tyriä

i will love you forever.. but this is best for me

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti