torstai 2. helmikuuta 2012

Poem

en halua että lähdet, mutta lähde vaan. Mulla ikävä iskee, eikä lähde pois. Olet kaukana ja mietin sinua koko ajan ja mietin milloin tulet takas, tule luokseni heti rakas. Kun ikävä iskee, itken itseni uneen on sydämmeni syttynyt tuleen.
En saa nukutuksi , olen yksin.
Kun ikävä iskee se tappaa, vaikka yritän en saa rauhaa, vaikka tiedän että tulet takaisin ajallaan.
Kun ikävä iskee en voi liikkua, olen ihan silppuna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti