torstai 16. kesäkuuta 2011

we are broken

miksen vaan voi unohtaa sua
muistan vielläkin kuinka pahasti satutit mua.
en tajua miks kärsin 
mul on tunteita vielläki
mul on muistoi täällä.. ja sulla sielläkin
miksei vaa voida kunnol toisillemme kertoa mitä halutaan
tehään tästä koko ajan vaikeampaa.
antaisin kaikkeni et voisin olla onnellinen näin..
mut ei.. kaikki menee väärinpäi.
jos kelattais aikaa eteenpäi, mitä meille käy?
en tiedä.. mutten myöskään tätä kipua siedä
mun pitäs vaa antaa sun olla, oon muutenki iha hajalla
ja mul on nyt ihminen kuka rakastaa mua.
ja sä pistät mut kärsii
sä rikoit mun sydämmen ku posliini lautasen
en saa sitä enää ehjäks
en onnelline voi olla ehkä enää koskaa
nyt kaikki on mulle pelkkää roskaa
jos saisin mahollisuuden parantua
etten enää masennukseen vois sairastua
mut muistot vainoo mua, joka päivä
joskus vuosien päästä voisin ehkä juhlian onnellisena mun häitä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti