tiistai 19. huhtikuuta 2011

poem

halaan sua mun fiilis nousee kattoon
en haluis päästää sua pakoon
voisin jäädä kanssas kesä yöks latoon
älä ikinä koskaan mun elämästä katoo
sä kosketit mua.. hyvin syvästi
jos joskus lähet.. älä sano hyvästi
mä taistelen susta... vaikka vika ois ollu mussa
parantaisin tapani annan siitä sanani
ehkä tää kestäis tällä kertaa
en kestäis enempää
sä korjasit mut.. 
enempää en voi sua kiittää
ku pystyit mun sydämmen sirpaleet toisiinsa liittää
mut niistä jäi jäljelle vaa arvet
ja ne on kipeitä
niitä ei voi peittää siteillä millään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti